22.11.2015/ ElVi
Joulu kolkuttelee jo ovella ja alkaa olla välitilinpäätöksen aika. Syksyn aikana alkuinnostus tasaantui syksyn harmauden myötä. Samalla projektin alussa tehty aikataulu venyi viikko viikolta enemmän ja enemmän. Työntäyteisen arjen ja alati muuttuvien tilanteiden keskellä alkoi käydä selväksi, että näin isoa kokonaisuutta ei pystytä viemään läpi suunnitelmiemme mukaan. Laiteongelmat, oppilaiden poissaolot, kirjautusmisongelmat, poikkeuskoulupäivät, yhteisen suunnitteluajan puuttuminen ja oman oppiaineen sisältöjen orjallinen läpikäyminen vaativat veronsa. Toki kaikki tämä oli ennalta arvattavissa, mutta alkuinnostuksessa on vaan niin tolkuttoman vaikeaa olla realisti ja samalla luopua jostakin antaakseen uudelle tilaa.
Jostakin osasin omassa aineessani toki luopuakin. Sain toteutettua kaksi kokonaisuutta. Perusmaut ruoka-aineissa ja sitkopallokokeet onnistuivat, mutta molempien kokeiden tulosten tarkastelu on vielä tekemättä. Ehkäpä keväällä pääsemme siihen asti. Parasta molemmissa kokeissa oli oppilaiden aito innostuminen ja tekemisen ilo, joka paistoi heidän kasvoiltaan. Opettajana koin tunneilla saavani kaipaamaani vaihtelua 7.-luokkalaisten syksyn sisältöihin. En kokenut luopuvani mistään enkä myöskään kuullut yhdenkään oppilaan valittavan, että emme tehneet perinteisesti ruokaa oppitunnin aikana. Kotitalouden näkökulmasta näillä kerroilla harjoittelimme ja opimme ruokasovelluksen puuttumisesta huolimatta useita tärkeitä asioita: hygieenistä työskentelyä, ruoka-aineiden tunnistamista, erilaisten työvälineiden käsittelyä, ohjeiden tulkintaa sekä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Voisin jopa sanoa, että oppilaat keskustelivat päivän aiheesta enemmän kuin perinteisillä kotitalouden oppitunneilla.
Vaikka projektimme välitilinpäätös on tulokseltaan melkoisen niukka, on sen näkymättömät tulokset sitäkin runsaampia. Ne ovat niitä ajatuksia ja oivalluksia, jotka edelleen innostavat yrittämään. Se on sitä rohkeutta, jonka avulla on ihanaa kokeilla uusia tapoja tehdä. Koen, että tämänkaltaisissa projekteissa tärkeintä ei ole lopputulos vaan matka sitä kohti; suunnittelu, vaikeuksien kohtaaminen ja niiden hyväksyminen, ratkaiseminen ja oppiminen matkan jokaisessa vaiheessa.
23.9.2015/MeJo
Kolmen opettajan innostunut ryhmä on alkuinnostuksensa tässä vaiheessa puhkunut. Haasteet matkan varrella ovat olleet moninaiset, kuitenkin olen vielä vakuuttunut - tässä on ideaa tulevaisuuden yläkouluun!
Innostuksen aaltoja nostatimme jo viime keväänä. Halusimme luoda oppimiskokonaisuuden, jossa tietoisesti luodaan oppilaille mahdollisuus oivaltaa miten oppiaineet liittyvät toisiinsa, kuinka samaa ilmiötä voidaan tarkastella eri näkökulmasta. Lehtisaaressa yhdistimme kemian, kotitalouden ja äidinkielen. Oppiaineiden lisäksi halusimme kokeilla sähköisiä oppimisympäristöjä, koulussamme on käytössä Byodroid-hankkeen myötä hankittuja tabletteja. Valitsimme Google GAFEn Classroom- ja Blogger-sovellukset.
Tämän hetkisessä yläkoulussa oppiainerajat ylittävät oppimiskokonaisuudet törmäävät väistämättä muutamiin rakenteellisiin seikkoihin. Kun haluamme sisällyttää opetuksen perusopetusryhmiin, ei siis ole kyse valinnaisesta kurssista, aikatauluttaminen ja ryhmien rakentaminen tuottaa haasteita. Tästä selvisimme tyydyttävästi, koska aloitimme suunnittelun ennen lukujärjestyksen tekemistä. Toiminnot siis tapahtuvat aina kolmen oppiaineen lukujärjestykseen merkittyjen tuntien puitteissa. Ihanteellistahan olisi, että olisi yksi ryhmä, jolle olisi resurssoitu useampi opettaja yhtäaikaa ja he sopisivat kuinka jakavat oppituntien pitämisen keskenään - luokanopettaja-tyyliin aineenopettajina.
Kaikille osapuolille sopivan suunnitteluajan löytyminen vaatii myös pohdintoja. Me ratkaisimme asian siten, että kokoonnumme eri kokoonpanoin ja kirjaamme keskustelua verkkoon Doc-tiedostoon.
Välituntien puitteissa pyrimme sopimaan akuutit asiat ja vaihtamaan kokemuksia toteutuksesta.
Suurin haaste omasta näkökulmasta on tietotekniset haasteet. Mistä löytää aika opettaa asiat oppilaille, kun diginatiivi-sukupolvi osaa sovellusten käyttämisen vaihtelevasti. Myös kaikkien yhteisessä käytössä olevat tabletit tuovat haasteita - kirjautumiset tuottavat suurimmat ongelmat. Olisi niin helppoa, jos jokaisella oppilaalla olisi oma henkilökohtainen tabletti työvälineenä. Sen haltuunotto kaikkineen olisi helpompaa.
Käytännössä, jos halusin tehdä kemian työn, jouduin prosessi karsimaan juuri tuo tietotekninen osuus. Kirjautuminen koulun verkkoon tabletilla, kirjautuminen Google Gafe-palveluun ja tulosten kirjaaminen Driveen vievät ainakin yhden oppitunnin. Monia jouduin auttamaan yksittäin ja aikaa kuluu. Käytännössä siis tulostin itse kokeen ohjeen ryhmille paperisena, samoin kirjoitimme paperille tulosten tarkastelun. Otimme lisäksi kuvan jokaisen ryhmäläisen kännykkään, kun paperiverisot toisinaan katoavat kuin sukat pyykkikoneeseen.
Mitäpä siis opiksi? Kouluun täytyy resurssoida aikaa tietoteknisten valmiuksien haltuunottoon. Toivottavasti pian kaikilla oppilailla on myös sähköiset työvälineet omasta takaa. Yhteiskäyttötabletit ovat kömpelöitä henkilökohtaisen oppimisen dokumentointiin - olisiko Cromebookit olleet parempi valinta? Luotettava uloskirjautuminen tableteista ei ole kaikkein helpointa, niin paljon laite nappaa ei-niin-tietoiselta-käyttäjältä tietoja muistiinsa.
Perusopetuksen aineenopettajien mahdollisuus tehdä uuden opetussuunnitelman mukaista ilmiöpohjaista oppimista nykyisen lukujärjestyksen luomissa puitteissa on todella haasteellista. Uudenlainen rakenne koulupäivälle on toivottavasti jossain muhimassa - että päästää uudessa opetussuunnitelmassa sanoista tekoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti