Uusi OPS suunnittelun työvälineenä

"Olishan saman voinut helpomminkin tehdä."
Opettajan mieleen helposti hiipivä ajatus, kun aiemmin yhdessä tunnissa käsitelty aihe viekin useita opetuskertoja ja jää siltikin vielä kesken. Mutta eihän kaiken tarvitse olla niin suoraviivaista, vaan toisinaan on mukava kierrellä ja kaarrella keräten huomioita, havaintoja ja kokemuksia. Kaikkea mistä jossain vaiheessa huomaa muodostuvan järjellisen kokonaisuuden.

Monen oppiaineen projektit tarjoavat oivan mahdollisuuden tutkimusmatkailulle, joka johdattaa havaintojen ja ajattelun kautta oppimiseen. Tästä esimerkkinä  on projetissamme läpiviety Hiiva sitko - sitko hiiva -kokonaisuus. Kokonaisuuden tavoitteena oli oppia tekemään itsenäisesti hiivataikina. Perinteisesti hiivataikinoiden harjoittelu alkaa hiivan toimintaedellytysten opiskelulla ja opettaja opastuksella tehdyllä sämpylätaikinalla. Lopputuloksena on usein kuitenkin tullut kirjava joukko sitko-ominaisuuksiltaan erilaisia sämpylöitä; kuohkeita, littanoita, kuivia, meheviä.

Nyt aloitimme kemian tunnilla tutkimalla hiivan toimintaedellytyksiä eri lämpötiloissa: kylmä, haalea, lämmin ja kuuma.














Kemian opettaja muokkasi tehtävän "Myytinmurtaja"- tyyppisiksi
"Hiiva toimii paremmin lämpimässä", sekä "Hiiva pitää liuottaa lämpimään veteen". Nämä ohjeet ovat kaikille hiivataikinan kanssa työskenteleville tuttuja. Kokeellinen järjestely avarsi oppilaiden näkökulmaa siitä, miten olosuhteita voidaan muuttaa. Toivottavasti myös käytännön vinkin saada onnistuneet leivonnaiset, jos jostain syystä liuottaakin hiivan liian kylmään.

 Näiden tutkimusten tulokset kokretisoituivat kotitaloustunnilla omia sämpylätaikinoita tehdessä. Oppilaat vaivasit sinnikkäästi taikinoihin sitkoa aikaansaaden pehmeän kimmoisia taikinoita, joista paistui kauniita, kuohkeita sämpylöitä.

KeKoAi-projektimme yhtenä kantavana teemana on ollut monipuolisten opetus- ja oppimismentelmien hyödyntäminen aiheiden käsittelyssä. Hiiva-sitko ja sitko-hiiva -kokonaisuudessa kokeelliset tehtävät olivat keino omaksua tietoja, joita tarvittiin taidon oppimisessa. Toisaalta kokonaisuuden toisessa osassa, jossa leivottiin pullia, pullanleivonta oli keino kehittää oppilaiden tieto-ja viestintäteknologista osaamista ja monilukutaitoa. Arkinen pullan leivonta sai täysin uusia ulottuvuuksia, kun laitoimme oppilaat miettimään miten pullaohjeesta saataisiin helpommin ymmärrettävä. Lopputulostavoitteeksi asetettiin sähköisen pullaohjeen tekeminen Pretzi-ohjelmalla. Tehtävä nimettiin "Astetta parempi pullataikinan ohje" -nimiseksi.
Ensin oppilaat valitsivat ohjeesta kohdat, jotka heidän mielestään pitäisi jollakin tavalla avata lukijalle tai vaatisivat konkretiaa. Tämän jälkeen he miettivät, miten tämä tehtäisiin. Useimmat päätyivät kuvaamaan ja videoimaan työvaiheita tekemänsä kuvaussuunnitelman mukaisesti.

 Kotitaloustunnilta oppilaat lähtivät mukanaan pussillinen lämpimäisiä ja ihailtava määrä projektin sivuille tallennettua, äidinkielentunnilla tapahtuvaa jatkokäsittelyä odottavia video- ja kuvamateriaalia. Ikäänkuin sivutuotteena annettu tehtävä kehitti oppilaiden ohjeiden lukutaitoa ja keskittymistä ohjeen seuramiseen. Voisi jopa väittää, että koskaan aiemmin ei pullanohjetta ole luettu yhtä tarkasti peruskoulun kotitalousluokassa.